säv. Samuli Saarinen
Sinun haavat tulee mukanani.
Ei arpi sielun kipua lääkitse.
Tämäkö hintaa iskujani?
Iäksikö poistuivat tyynet veet?
Ei heikon alas laskea saa edessä satutetun, panssariaan.
Vahvan kyvyttömyys rakastaa taivu ei osattomuudessaan.
En salassa luopunut odottamasta yhtä ainoaa, rohkaisevaa, mutta
piikitön kampa ei lakkaa nauramasta: lipui Kairos saavuttamattomiin.
Ei heikon alas laskea saa edessä kipeämmän, panssariaan.
Vaikka särjetyt kastettuina empatiaan mahdollisuuden saa rakentaa
Pakenin aitouteen, joka perintönä lepää nyt harteillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti