San. Asko Ali-Löytty, säv. Samuli Saarinen
20.11.2011
1. Pieni poika vaan kuuli sielullaan pihakoivumme tuuleen taipuen
hiljaa kuiskaavan: ”Soida haluan, etsi sävelmä, ala veistellä.”
2. Poika varttui ääni sielussaan. Sävel ohjasi, sai myös ammatin.
Ryhtyi kaatamaan, puuta sorvaamaan. Ääni voimistui, kannel valmistui.
3. Ensinäppäily sitten viritys, soittoyritys perään ylistys.
Soi näin koivumme. Vihdoin kuulolle sai hän äänensä kautta veistäjän.
4. Haltioituneena pienen kanteleen uuden soittajan koivun kaatajan
sävel kauas vei, koskaan kuullut ei äänen hiljenneen soinnun hiipuneen.
5. Aukes tunteetkin toisten sielutkin kuullen näppäilyn äänen väreilyn.
Eli kauttansa nuori soittaja antoi tunteensa elää vapaana.
6. Seuras urakka soitin toistansa. Veisti taitaja, lisää hommia.
Työsti koivunsa, katkoi soittonsa, veisti lovensa, puhkoi sielunsa.
Tämä laulu kertoo kutsumuksesta, sen löytymisestä, kutsumuksen ammatillistamisesta ja lopulta alkuperäisen kutsumuksen kadottamisesta. Surullista kuinka alkuperäisen kipinän voi kadottaa kutsumuksen ympärillä liittyvään tekemiseenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti